Still Alive

Vaikka blogin päivitystiheydestä voisikin päätellä, etten ole tehnyt mitään sitten Baumanin kohtaamisen, olen kuitenkin yhä Lontoossa ja yhä hengissä. Koska kolmen kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, tässä lyhyt päivitys keskeisimmistä tapahtumista.

Maakuntamatkailua

Maaliskuussa käväisimme Yorkissa tapaamassa siellä asuvia ystäviä. York hurmasi kauniilla vanhoilla rakennuksillaan ja rauhallisella ilmapiirillään. Ensi kerran tuntui myös siltä, että todella olen Englannissa enkä vaikeasti määriteltävässä kansalaisuuksien sekamelskassa Lontoossa.

York. (Kuva: M. Järvelin)

Toukokuussa suuntasimme Oxfordiin ihailemaan tuon vanhan yliopistokaupungin tunnelmaa. Kävin siellä ensikertaa vuotta aikaisemmin ja pidin kovasti kaupungin vanhanaikaisesta tunnelmasta. Arvostettu yliopisto on kaupungin sydämessä paitsi maantieteellisesti myös henkisesti.

Myös Oxfordissa on tilastotieteen laitos. (Kuva: M. Järvelin)   

Juhannuksen vietin ensin konferenssissa Loughboroughssa, joka on pieni yliopistokaupunki lähellä Nottinghamia. Kaupunki muistutti lähinnä Seinäjokea, ellei lasketa 20 000 ihmisen kampusta, joka sijaitsi hieman keskustan ulkopuolella. Juhannuslauantaista sunnuntaihin olin loistavassa seurassa mitä hienoimmassa kaupungissa, Brightonissa. Tämä eteläinen merenrantakaupunki sopii erityisesti bileistä ja hipeistä pitäville.

PopFest konferenssissa Loughboroughssa.

Brightonin tunnelmaa.

Ulkomailla


Pääsiäisen vietimme Pariisissa. Oli ihanaa hengähtää opiskelukiireiden välissä muutama päivä. Pariisissa käyminen on kuin vierailisi vanhan ystävänsä luona pitkästä aikaa: tuttuja paikkoja mutta uusin maustein. Koska Lontoosta pääsee Pariisiin parissa tunnissa junalla, sinne tulee varmasti matkustettua uudelleenkin usein.

Seinen rannalla tapahtuu. (Kuva M. Järvelin)

Koulussa


Suurin syy blogin päivittämättömyyteen ja maili- sekä Skype-hiljaisuuteeni on LSE. Vietin huhtikuun kirjoittaen hiki hatussa erilaisia esseitä ja kurssien lopputöitä, joiden kaikkien dead linet olivat sopivasti viiden päivän sisällä toukokuun alussa. Tämän jälkeen oli viikko aikaa siihen, että alkoi viiden tentin kuukauden mittainen lopptenttiputki, joka tarkoitti sitä, että elämä kirjaston ulkopuolella alkoi tuntua oudolta ja vieraalta hyvin nopeasti. Viimeinen tentti oli kesäkuun puolivälissä, mistä alkaen minulla on tasan kaksi kuukautta aikaa kirjoittaa gradu. Paineet näissä kaikissa menestymisessä ovat melkoiset, sillä seuraavan kolmen vuoden rahoitukseni riippuu siitä, kuinka hyvin niissä menestyn. Toivotaan parasta!

Lontoo


Kuherruskuukauteni Lontoon kanssa voi hyvin. Hieman säröjä välillemme on tuonut arvaamaton sää: yhtenä päivänä on aurinkoista ja helteista, kun taas seuraavana ei välttämättä tarkene ilman pipoa. Hankalaa. Muutoin kaupunki paljastaa hienoa puolia monimuotoisuudestaan lähes päivittäin.

Haluan myös kiittää niitä ystäviä Suomesta, jotka ovat käyneet täällä vierailemassa! Teitä on aina ihana nähdä ja se auttaa kovasti myös aina silloin tällöin iskevään koti-ikävään.

Lontoo --> Helsinki?

Suomeen tulen kuukaudeksi lomailemaan hieman elokuun puolivälin jälkeen. Nähdään siis viimeistään silloin!