Ensisilmäyksiä

Lontoo on totisesti näyttänyt minulle viime päivinä parhaita puoliaan. Kaupunki on niin täynnä tapahtumia, että pelkästään käveleskelemällä kaduilla saa päänsä pyörälle. Myös sää on ollut erinomainen: parikymmentä astetta ja poutaa joka päivä, viikonlopulla päästään lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Kaukana ovat siis Helsingin syyssateet ja kylmyys - ja niin ovat valitettavasti kesävaatteetkin. Täytynee käydä shoppailemassa.

Ensimmäinen viikko on kulunut enimmäkseen kampuksella tai muuten LSE:hen liittyvästi hengaillen. Vaikka oma maisteriohjelmani ei tunnu olevan kovinkaan aktiivinen bilejärjestäjä muihin ohjelmiin verrattuna, riittää melkein jokaiselle illalle jotain ohjelmaa kampuksella, asuntolassa tai jollain kaveriporukalla. Välillä tapahtumat venyvät seuraavaan aamuun saakka ja toisinaan löytää itsensä kotoa alkuillasta lopen uupuneena. Uusia ihmisiä tapaa valtavasti joka päivä, mikä valitettavasti aiheuttaa myös sen, etten juuri koskaan myöhemmin muista, kenen kanssa olen jutellut. Tämä normalisoitunee syksyn ehtiessä pidemmälle, kun ihmiset alkavat muodostaa selkeämmin toisistaan erillisiä kaveriporukoita.

Viime viikonloppuna ehdin vähän käydä katsomassa nähtävyyksiäkin. Kuvasatoa reissuilta alla.

St James's Park. Lauantaina teki mieleni nähdä hassuja eläimiä, joten lähdin toivioretkelle Buckinghamin palatsin vieressä sijaitsevaan St James's parkiin, missä asuu pelikaaneja.

St James's Park. Pelikaaneja ei löytynyt, mutta muita vesilintuja kyllä. Tässä yksi esimerkki.

Palatsi. Ellu näytti olevan tällä kertaa kotosalla, koska lippu oli salossa.

Spitalfields. Parin korttelin päässä asunnostani Brick Lanella järjestetään sunnuntaisin markkinat. Matkalla sinne törmäsin hauskaan katutaiteeseen.

Spitalfields. Lisää katutaidetta em. reissulta.

Ensimmäisen päivän iltana

Saavuin tänään uuteen asuinkaupunkiini, Lontooseen. Lähdin Helsingistä jo aamuvarhaisella ja perillä Heathrowlla olin paikallista aikaa puoli kymmenen maissa. Siispä olen tänään jo ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Aluksi kuitenkin hieman kertomuksia itse matkasta.

Hyppäsin Helsingin Kalliosta lentokenttäbussiin kuuden maissa aamulla. Kävellessäni pysäkille, kolme kännistä pukuihin pukeutunutta nelikymppistä miestä pysäytti minut ja kysyi, kuulunko partioon ja olenko menossa retkelle. Yhdellä heistä oli kädessään hunajameloni ja toisella Extra-pakastepizza. Pääsin kuitenkin onnellisesti bussiin, jonka matka jatkui vain pari kilometriä Vallilaan, kunnes seuraava humalainen mies häiriköi matkantekoa. Hän yritti nousta kyytiin, mutta hänellä ei ollut voimassaolevaa lippua tai rahaa maksaa, joten kuski ajoi miehen ulos bussista. Bussin ohittaessa miehen, hän näytti hevareilta tuttua käsimerkkiä, jossa pikkusormi ja etusormi ovat pystyssä (onko tolla käsimerkillä joku nimi?). Jotenkin keskisormi olisi tuntunut loogisemmalta.

Viimeinen humalainen - tällä kertaa nainen - viivytti matkaa istuessani jo lentokoneessa. Hän ei saapunut ajoissa koneeseen, minkä vuoksi kone myöhästyi hieman aiotusta lähtöajastaan. Onneksi kuitenkin suht nopeasti pääsimme matkaan.

Tällaiset hyvästit Helsinki siis heitti minulle - ainakin siis julkiselta puoleltaan. Läheisiltä olen onneksi saanut pitkin viimeisiä hetkiäni Suomessa mitä hienoimpia hyvästejä. Kiitos niistä.

Lentomatkan jälkeen matkustelin reilun tunnin tubessa uuteen asuntooni Liverpool Street Stationin kupeeseen. Asuntola, jossa nyt majailen, on tarkoitettu LSE:n maisteri- ja väitöskirjaopiskelujoille, joten meininki on toivottavasti hieman rauhallisempaa kuin opiskelija-asuntoloissa yleensä. Minulla on oma makuu- ja kylpyhuone, mutta käytävän päässä olevan keittiön jaan muutaman muun asukkaan kanssa. Asunto on siis vähemmän soluasuntomainen kuin kuvittelin, mutta hieman yhteiskeittiö silti arveluttaa vuosien yksiössäasumisen jälkeen. Onneksi kyseessä on vain tilapäinen ratkaisu! Ja sentään sijainti on mitä mainioin: lähiympäristö on täynnä hauskoja baareja, kahviloita ja putiikkeja, keskustaan pääsee nopeasti ja viikonloppuisin voi hengailla kuuluisalla Brick Lane marketilla.

Lontoo on varsin helposti lähestyttävä kaupunki kaikessa väenpaljoudessaan ja -kirjavuudessaan. Ainakin tänään olen kuullut melkeinpä enemmän muita kieliä kuin englantia (kerran suomeakin), olen tavannut suloisen terrierin, joka nukkui jalkojeni päällä metrossa ja saanut paljon apua ystävällisiltä ihmsiltä, jos olen vaikuttanut eksyneeltä. Onnistuin myös hankkimaan puhelinliittymän ja käymään Olympialaisia varten rakennetussa hirmuisessa kauppakeskuksessa parin metropysäkin päässä kotoani (oli pakko ostaa täkki ja tyyny enkä jaksanut Ikeaan! Sekin reissu on kyllä vielä lähipäivinä edessä valitettavasti.).

Tämä riittäköön tällä erää. Päivittelen kuulumisiani tähän blogiin aina silloin tällöin. Sen lisäksi minulle saa mailata ihan henk. koht. (etunimi.sukunimi@gmail.com tai Facebookissa) tai kaivaa esiin Skypestä. Haluan ehdottomasti kuulla, mitä kaikkea ystävilleni kuuluu, vaikka sijaitsenkin tällä kummallisella saarella nykyisin.