Oi, maamme Suomi!

Itsenäisyyspäivän ja lähestyvän Suomi-vierailuni kunniaksi lista asioista, joita kaipaan Suomesta.

1. Ruisleipä

Täältä ei saa oikeaa leipää. Realin kaltaista ruisleipää saa kyllä, mutta se ei ole yhtä hyvää kuin Ruispalojen kaltainen leipä. Muutoin kaupoissa myydään lähinnä pullankaltaista vaaleaa mössöä. Yh.

2. Hyvänmakuinen hanavesi

Olisi kivaa, jos juomavesi olisi kylmää eikä maistuisi klooripitoisuutensa puolesta uimahallivedeltä. Olisi myös kivaa, jos hanat osaisivat sekoittaa kylmän ja lämpimän veden keskenään.

3. Kohtuuhintaiset asunnot

En olisi voinut uskoa, että vielä joskus kaipaan Helsingin vuokratasoa, mutta kyllähän se kirpaisee maksaa kymmenen neliön kopista jaetulla keittiöllä enemmän kuin täysin varustellusta 23 neliön yksiöstä Kalliossa. Onneksi sentään sijainti on nykyisessäkin asunnossa varsin loistava.

4. Kallio, Helsinki

Ehdin kiintyä kovasti viimeisimpään asuinpaikkaani Helsingissä - Kallioon. Ikävöin säännöllisesti tuota pääkaupunkimme kaupunginosien aatelitarta - ja sitä, miten kätevää oli, kun suurin osa kavereista asui parin kilometrin säteellä ja työmatka taittui viidessä minuutissa. Ei tulisi kuuloonkaan Lontoossa.

5. Sosiaaliturva, hyvinvointivaltio

Vaikka en tällä hetkellä itse sosiaalietuuksia kaipaa, oppii täällä ymmärtämään, miten tärkeää on, että jos hätä tulee eikä apua muuten löydy, on vähintäänkin valtio velvollinen tarjoamaan apuaan. Tietenkin systeemissä on monia puutteita Suomessakin, mutta ainakin niitä on vähemmän kuin täällä. Mielestäni täällä on Suomea enemmän vallalla mentaliteetti, jossa ihmisten oletetaan pärjäävän yksin ja omilla avuillaan. Yhteinen hyvä ei ole yhtä tärkeää kuin yksilön hyvä.

6. Glögi

Miksiköhän näin monet kaipaukseni liittyvät ruokaan/juomaan? No, silti kaipaan lämmintä ja mausteista punaviiniglögiä. Täältä saa jotain sen kaltaista, nimeltään mulled wine, mutta maku ei ole yhtä hyvä.

7. Suomessa asuvat minulle läheiset ihmiset

Eli juuri sinä! Onneksi nähdään pian. Lentokoneeni laskeutuu Helsinki-Vantaalle lauantaina.

Lontoo vs. Pariisi

Tiedän, että on epäreilua vertailla keskenään Lontoota ja Pariisia minun näkökulmastani. Muutin Pariisista pois kolme ja puoli vuotta sitten asuttuani siellä lähes vuoden. Tunnen siis Pariisin paljon paremmin kuin Lontoon ja monet muistikuvani ovat jo ehtineet kultaantua. Lontoossa taas olen asunut vasta pari kuukautta eikä muistojen kultaantumista tietenkään ole voinut vielä tapahtua, sillä olen yhä täällä. Huolimatta kykenemättömyydestäni objektiiviseen vertailuun, huomaan jatkuvasti laittavani kaupungit mielessäni vastakkain. Päätin jakaa pohdintani kanssanne, armaat lukijat. Tässä subjektiivinen ja epäreilu näkemykseni näiden kahden kaupungin paremmuuksista toisiinsa verrattuna:

Ruoka: Pariisi 1 - Lontoo 0

Vaikka nämä molemmat metropolit voivat ylpeillä laajalla kansainvälisten keittiöiden valikoimalla (on muuten kiintoisaa, kuinka siirtomaahistoria näkyy keittiövalikoimassa: Pariisissa törmää todennäköisimmin pohjoisafrikkalaiseen keittiöön, täällä vallalla ovat intialaiset ja niin edelleen), ei liene epäselvää, että ranskalaisen keittiön tuoreista raaka-aineista valmistetut, tarkkaan harkitut maut voittavat englantilaisten sydänkohtauksia välittömästi suolaisuudella ja rasvaisuudellaan aiheuttavat tekeleet. Eikä tarvinne edes mainita, kuinka paljon ammattitaitoisempia ranskalaiset ylpeydellä työtään tekevät tarjoilijat ovat sählääviin hädin tuskin englantia puhuviin lontoolaistarjoihin verrattuna.

Ihmiset: Pariisi 0 - Lontoo 1

Pariisilaiset eivät ole niin epäystävällisiä kuin väitetään, mutta lontoolaiset ovat juuri niin kohteliaita kuin stereotypia antaa olettaa. Pariisissa kohteliaisuutta saa osakseen, kunhan oppii käyttäytymään täysin vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan. Lontoossakin sitä arvostetaan, mutta ystävällistä kohtelua saa osakseen jo muistamalla hokea "please" ja "thank you" riittävän usein.

Yöelämä: Pariisi 1 - Lontoo 1

Yöelämässä on puolensa kummassakin kaupungissa, enkä täten osannut päättää, kumpi ansaitsisi voiton tässä kisassa. Lontoossa ihmiset juovat enemmän ja välillä on vaikeaa löytää baaria, joka olisi auki yhden jälkeen yöllä. Monet pubit sulkevat ovensa jo yhdeltätoista. (Tilanteesta riippuu, ovatko edellämainitut hyviä vai huonoja puolia.) Pariisissa on vähemmän kreisibailausta, mutta baarit ovat auki pidempään ja oikeastaan on ihan kivaa, ettei yöllä kaduilla kävellessään tarvi nähdä ihmisiä kaatuilemassa ja oksentamasssa. Molemmista kaupungeista on aluksi vaikeaa löytää omat lempipaikat, mutta vähitellen ne omaperäisemmät baarit löytyvät, kun tarpeeksi tarkkaan etsii.

Musiikki: Pariisi 0 - Lontoo 1

Koska Pariisi ja Lontoo ovat molemmat keskeisiä eurooppalaisia suurkaupunkeja, oikeastaan kaikki merkittävät yhtyeet ja artistit esiintyvät kiertueillaan molemmissa. Pisteet musiikkielämästä päätyvät kuitenkin Lontoolle, sillä täällä on paljon enemmän mielenkiintoisia paikallisia (tai ainakin kotimaisia) yhtyeitä - niin vanhoja konkareita kuin uusia ja aloitteleviakin.

Tyylikkyys: Pariisi 1 - Lontoo 1

Pariisissa ihmiset onnistuvat näyttämään tyylikkäiltä aina ja kaikkialla. Siitä huolimatta he vaikuttavat siltä, etteivät näe vaivaa ulkonäkönsä eteen. Välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki ovat tyylikkäitä samalla tavalla eikä variaatiota juuri ole. Lontoossa on selvää, että ulkonäköön panostetaan ja sillä halutaan lähettää viesti ulkomaailmalle: tällainen minä olen, nämä asiat ovat minulle tärkeitä. Vaikka se tarkoittaa, että omaperäisyys on valttia, valitettavasti seurauksena on myös se, että osa ihmisistä pukeutuu todella mauttomasti. Pariisille piste tyylikkyydestä, Lontoolle omaperäisyydestä.

Julkinen liikenne: Pariisi 1 - Lontoo 0

Hyvä julkinen liikenne on suurkaupungissa välttämätön. Lontoon metro (Tube) on maailman vanhin metro - ja sen kyllä huomaa. Vaunut ovat pieniä, ahtaita ja aina täynnä ihmisiä. Viileälläkin säällä junassa on tuskallisen kuuma ja viikonloppuisin merkittävä osa verkostosta on suljettu korjaustöiden vuoksi. Kaksikerroksiset bussit ovat kivan näköisiä, mutta hitaita ja epäluotettavia ruuhkassa jumittajia. Pariisin metroverkko taas levittäytyy hämähäkinseitinomaisesti koko kaupunkiin, eikä se koskaan petä (paitsi ollessaan lakossa pari kertaa vuodessa). Bussitkaan eivät jumita ruuhkassa niin pahasti kuin Lontoossa. Sori Lontoo, tämä piste menee Pariisille.

Kieli: Pariisi 1 - Lontoo 1

En osaa päättää, rakastanko enemmän ranskan kielen pehmeyttä vai koulutettujen brittien huoliteltua BBC-aksenttia. Siispä piste molemmille. 

Asuminen: Pariisi 0 - Lontoo 1

Vaikka Pariisi on ehkä himpun verran Lontoota edullisempi asuinpaikka, en haluaisi muuttaa kaupunkiin pysyvästi. Pariisi on ihana paikka viettää lomaa tai muuten vain kultturellia, joutilasta boheemielämää. Kaikenlaisten vakavien asioiden tekeminen siellä muodostuu nopeasti melko ahdistavaksi. Lontoossa olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen arkeeni, vaikka britit ovatkin huolestuttavasti työnarkomaniaan taipuvaisia. Valintani paremmaksi asuinpaikaksi on siis Lontoo.

Lopputulos: Pariisi 5 - Lontoo 6. MOT.

Turistiviikko

Lokakuun viimeisen puoliskon aikana täällä kävi paljon tuttuja. Oman erityisvieraani lisäksi kuusi kaveria Helsingistä ilahdutti minua läsnäolollaan Lontoossa. Oli hauskaa nähdä, ja vinkiksi niille, jotka eivät vielä ole käyneet, että vieraita kyllä odotellaan täällä kovin innokkaasti!

Hyvä puoli vierailijoissa oli myöskin se, että sain heidän ansiostaan itseni revittyä edes hetkesi irti luentosali-kirjasto-koti-kolminaisuudesta, johon olen vaarallisesti ehtinyt uppoutua jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Käytyä tuli esimerkiksi Tate Modernissa ihailemassa nykytaidetta. Uskon, että muutamat kanssani Kontakti ry:ssä joskus kivikaudella pyörineet osaavat arvostaa ainakin tätä puputaideteosta:

Tate Modern.

Baareissakin käytiin. Alla esimerkki siitä, millaisia paikkoja Shoreditchista voi löytää. Kävimme tutustumassa myös kuuluisaan Camdenin yöelämään, mutta siitä minulla ei ole olemassa kuvatodisteita. Hauskaa kuitenkin oli, päädyimme randomilla klubikeikalle, jossa näimme "Oasiksen", "Musen" ja kolmannen yhtyeen, The Julian, joka oli näkemistämme vähiten hyvä, mutta kuitenkin omaperäinen toisin kuin kaksi aiempaa näkemäämme bändiä.

Shoreditchin menomesta.

Lontoosta löytyy paljon jännittävän näköisiä rakennuksia. Asuinalueeltani Liverpool Streetin ja liikekeskusta The Cityn välimaastosta löytyy alla näkyvä kuulemma kurkkua (siis siitä vihannesta) matkiva rakennus. Näinköhän on? Olen kuullut talon herättävän myös muunlaisia mielikuvia.

Kurkku. Huomaa myös kuvassa näkyvä legendaarinen kaksikerroksinen bussi.

Kun kävelee kurkkurakennukselta viitisen minuuttia oikeaan suuntaan, löytää asuintaloni, joka näyttää tältä. Se oli ennen kirkon ylläpitämä asunnottomien asuntola, nykyisin siellä asuvat LSE:n maisteri- ja jatko-opiskelijat. Se siitä köyhäinhuollosta siis.

Koti.

Vierailuviikko piti tietenkin kruunata perinteisellä englantilaisella Sunday roastilla. Koska se on kasvissyöjälle kaikessa lihaisuudessaan aika epämiellyttävä kokemus, päädyimme syömään vegebrunssia, joka onnistui papujen ja paistettujen sieniensä avulla korkeintaan hieman jäljittelemään oikeaa Sunday roastia. Hyvää oli kuitenkin. Jälkkäriksi ostettiin smoothie kirahvilla.

Kirahvi ja smoothie. Kirahvi asustaa nykyisin kirjahyllyssäni!

Varsin mukava lokakuun loppu siis takana, kamalasti kiinniotettavaa koulussa edessä.

Blogi tauolla pari viikkoa (mutta olen silti hengissä)

Lontoossa kaikki on hyvin. Koulu pitää kamalan kiireisenä ja koko ajan tulee uusia tehtäviä eteen, joten hetki hetkeltä sitä on kiireisempi kuin kuvitteli aikaisemmin olevansa. Ottaen huomioon tämän sekä sen, että luokseni saapuu kovin odotettu vieras puoleksitoista viikoksi, blogi menee tauolle marraskuuhun saakka. Sen jälkeen minulla on toivottavasti muutakin kerrottavaa kuin koulukiireitä, sillä aion ehtiä tehdä vihdoin kaikenlaista turistikasta myös.

Siispä tervetuloa kaikki te suomalaiset, jotka tänne yliopiston perioditauon kunniaksi suuntaatte lähiaikoina! Ja te jotka ette suuntaa: tilitys kokemuksista ilmestyy tähän blogiin kunhan ehdin sellaisen kirjoittaa.

Regressoituminen opiskelijaelämään

Opiskelen täällä ensimmäisen vuoden aikana itselleni uuden maisterintutkinnon ennen kuin jatkan matkaani väitöskirjaan. Koska valmistuin Helsingin yliopistosta maisteriksi vuosi sitten ja olin jo opiskelujen loppuvaiheessa tottunut jokapäiväiseen työelämään, on parin vuoden säännöllisehkön työtahdin jälkeen ollut aika mielenkiintoista yrittää totutella uudelleen tavallisen opiskelijan elämänrytmiin.

Opiskelu vie täällä paljon enemmän aikaa kuin mihin olin Suomessa tottunut. Kurssini eivät välttämättä ole sen vaikeampia kuin Suomessakaan, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä. Yleensä jokaiseen kurssiin kuuluu viikossa yksi luento ja yksi seminaarikerta. Minulla on tällä lukukaudella neljä kurssia, mikä tekee yhteensä kahdeksan opetuskertaa viikossa. Jokaiselle niistä on yleensä luettava paristakymmenestä sivusta jopa 150 sivuun asti tekstejä ja/tai suoritettava etukäteistehtäviä, esseitä tai muuta vastaavaa. Luennot suoritetaan täällä perinteiseen tapaan niin, että opettaja puhuu ja muut kuuntelevat, mutta vähintäänkin seminaareihin on valmistauduttava kuunnolla, sillä niissä tarkoituksena on pienrymissä keskustella opituista asioista. Opiskella kannattaa jo nyt senkin vuoksi, että täällä kurssit suoritetaan kesän aikana ylioppilaskoehenkisessä tenttisumassa, jolloin on siis suoritettava kaikki vuoden aikana käydyt kurssit; nekin, jotka ovat loppuneet jo syyslukukaudella puolisen vuotta aikaisemmin.

Koska opiskelu vie täällä oikeasti paljon aikaa, on ollut vaikea sovittaa sen kanssa yhteen toinen opiskelijaelämän puoli: juhliminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Juhlia ja erilaisia minglaustapaamisia LSE:ssä kyllä riittää. Koska koulun opiskelijoista (lähteestä riippuen) 70-80 prosenttia tulee Brittein saarten ulkopuolelta, suurin osa koulun opiskelijoista haluaa tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, sillä vakituinen ystäväpiiri useimmilta vielä puuttuu. Se on tietenkin mukavaa, sillä olen itsekin samassa tilanteessa, mutta toisaalta se aiheuttaa sen, että kaikenlaista tapahtumaa on melkein jokaiselle illalle. Ongelmaksi jääkin aikataulujen yhteensovittaminen. En vielä ole keksinyt, miten sen saisi tehtyä jotenkin fiksusti.

Varsinaisen opiskelun ja juhlimisen lisäksi LSE tarjoaa muitakin aktiviteetteja. Esimerkiksi vuoden aikana koululla järjestetään iso joukko oman tieteenalansa huippujen vetämiä julkisia luentoja (jotka ovat muuten kaikille avoimia - tämä tiedoksi mahdollisesti Lontoossa vieraileville akateemisille geekeille), joita olen pari kappaletta jo käynyt katsomassakin. Hengensivistyksen lisäksi voi harrastaa ties mitä kummallisempia asioita opiskelijajärjestöjen kautta. Itse liityin tanssiklubiin, joka tarjoaa balettia, nyky- sekä jazztanssia ja monia muita lajeja kahden punnan hintaan per tunti. Opettajat ovat oikeasti hyviä ja on ihanaa taas kunnolla päästä tanssimaan! Tanssi on paitsi viihdyttävä ja monipuolinen liikuntakeino, myös loistava stressinpurkaja.

Lontoo ei siis edelleenkään ole näyttänyt minulle huonoja puoliaan (ellei lasketa sitä, että kaupunki syö kaikki rahani alta aikayksikön, vaikken edes tee mitään kovin kalliita juttuja), eli kuherruskuukausi uuden kotikaupunkini kanssa jatkuu ainakin toistaiseksi, enkä pane sitä lainkaan pahakseni.

Lopuksi sitten vielä muistutus, että haluan edelleen kuulla teidän Suomessa (tai jossain muualla ei-Lontoossa) olevien kuulumisia! Mailatkaa, skypettäkää, tekstailkaa (tuttu Suomi-numeroni on yhä käytössä), kommentoikaa blogia, jutelkaa Facebookissa tai ihan mitä vaan. Mä oon huono tekemään aloitetta siihen, mutta tämä kirjoitus toimikoon sellaisena. Jos luet tän, niin lähetä mulle joku viesti. Vaikka lyhytkin! Jes!

Ensisilmäyksiä

Lontoo on totisesti näyttänyt minulle viime päivinä parhaita puoliaan. Kaupunki on niin täynnä tapahtumia, että pelkästään käveleskelemällä kaduilla saa päänsä pyörälle. Myös sää on ollut erinomainen: parikymmentä astetta ja poutaa joka päivä, viikonlopulla päästään lähes kolmeenkymmeneen asteeseen. Kaukana ovat siis Helsingin syyssateet ja kylmyys - ja niin ovat valitettavasti kesävaatteetkin. Täytynee käydä shoppailemassa.

Ensimmäinen viikko on kulunut enimmäkseen kampuksella tai muuten LSE:hen liittyvästi hengaillen. Vaikka oma maisteriohjelmani ei tunnu olevan kovinkaan aktiivinen bilejärjestäjä muihin ohjelmiin verrattuna, riittää melkein jokaiselle illalle jotain ohjelmaa kampuksella, asuntolassa tai jollain kaveriporukalla. Välillä tapahtumat venyvät seuraavaan aamuun saakka ja toisinaan löytää itsensä kotoa alkuillasta lopen uupuneena. Uusia ihmisiä tapaa valtavasti joka päivä, mikä valitettavasti aiheuttaa myös sen, etten juuri koskaan myöhemmin muista, kenen kanssa olen jutellut. Tämä normalisoitunee syksyn ehtiessä pidemmälle, kun ihmiset alkavat muodostaa selkeämmin toisistaan erillisiä kaveriporukoita.

Viime viikonloppuna ehdin vähän käydä katsomassa nähtävyyksiäkin. Kuvasatoa reissuilta alla.

St James's Park. Lauantaina teki mieleni nähdä hassuja eläimiä, joten lähdin toivioretkelle Buckinghamin palatsin vieressä sijaitsevaan St James's parkiin, missä asuu pelikaaneja.

St James's Park. Pelikaaneja ei löytynyt, mutta muita vesilintuja kyllä. Tässä yksi esimerkki.

Palatsi. Ellu näytti olevan tällä kertaa kotosalla, koska lippu oli salossa.

Spitalfields. Parin korttelin päässä asunnostani Brick Lanella järjestetään sunnuntaisin markkinat. Matkalla sinne törmäsin hauskaan katutaiteeseen.

Spitalfields. Lisää katutaidetta em. reissulta.

Ensimmäisen päivän iltana

Saavuin tänään uuteen asuinkaupunkiini, Lontooseen. Lähdin Helsingistä jo aamuvarhaisella ja perillä Heathrowlla olin paikallista aikaa puoli kymmenen maissa. Siispä olen tänään jo ehtinyt tehdä yhtä ja toista. Aluksi kuitenkin hieman kertomuksia itse matkasta.

Hyppäsin Helsingin Kalliosta lentokenttäbussiin kuuden maissa aamulla. Kävellessäni pysäkille, kolme kännistä pukuihin pukeutunutta nelikymppistä miestä pysäytti minut ja kysyi, kuulunko partioon ja olenko menossa retkelle. Yhdellä heistä oli kädessään hunajameloni ja toisella Extra-pakastepizza. Pääsin kuitenkin onnellisesti bussiin, jonka matka jatkui vain pari kilometriä Vallilaan, kunnes seuraava humalainen mies häiriköi matkantekoa. Hän yritti nousta kyytiin, mutta hänellä ei ollut voimassaolevaa lippua tai rahaa maksaa, joten kuski ajoi miehen ulos bussista. Bussin ohittaessa miehen, hän näytti hevareilta tuttua käsimerkkiä, jossa pikkusormi ja etusormi ovat pystyssä (onko tolla käsimerkillä joku nimi?). Jotenkin keskisormi olisi tuntunut loogisemmalta.

Viimeinen humalainen - tällä kertaa nainen - viivytti matkaa istuessani jo lentokoneessa. Hän ei saapunut ajoissa koneeseen, minkä vuoksi kone myöhästyi hieman aiotusta lähtöajastaan. Onneksi kuitenkin suht nopeasti pääsimme matkaan.

Tällaiset hyvästit Helsinki siis heitti minulle - ainakin siis julkiselta puoleltaan. Läheisiltä olen onneksi saanut pitkin viimeisiä hetkiäni Suomessa mitä hienoimpia hyvästejä. Kiitos niistä.

Lentomatkan jälkeen matkustelin reilun tunnin tubessa uuteen asuntooni Liverpool Street Stationin kupeeseen. Asuntola, jossa nyt majailen, on tarkoitettu LSE:n maisteri- ja väitöskirjaopiskelujoille, joten meininki on toivottavasti hieman rauhallisempaa kuin opiskelija-asuntoloissa yleensä. Minulla on oma makuu- ja kylpyhuone, mutta käytävän päässä olevan keittiön jaan muutaman muun asukkaan kanssa. Asunto on siis vähemmän soluasuntomainen kuin kuvittelin, mutta hieman yhteiskeittiö silti arveluttaa vuosien yksiössäasumisen jälkeen. Onneksi kyseessä on vain tilapäinen ratkaisu! Ja sentään sijainti on mitä mainioin: lähiympäristö on täynnä hauskoja baareja, kahviloita ja putiikkeja, keskustaan pääsee nopeasti ja viikonloppuisin voi hengailla kuuluisalla Brick Lane marketilla.

Lontoo on varsin helposti lähestyttävä kaupunki kaikessa väenpaljoudessaan ja -kirjavuudessaan. Ainakin tänään olen kuullut melkeinpä enemmän muita kieliä kuin englantia (kerran suomeakin), olen tavannut suloisen terrierin, joka nukkui jalkojeni päällä metrossa ja saanut paljon apua ystävällisiltä ihmsiltä, jos olen vaikuttanut eksyneeltä. Onnistuin myös hankkimaan puhelinliittymän ja käymään Olympialaisia varten rakennetussa hirmuisessa kauppakeskuksessa parin metropysäkin päässä kotoani (oli pakko ostaa täkki ja tyyny enkä jaksanut Ikeaan! Sekin reissu on kyllä vielä lähipäivinä edessä valitettavasti.).

Tämä riittäköön tällä erää. Päivittelen kuulumisiani tähän blogiin aina silloin tällöin. Sen lisäksi minulle saa mailata ihan henk. koht. (etunimi.sukunimi@gmail.com tai Facebookissa) tai kaivaa esiin Skypestä. Haluan ehdottomasti kuulla, mitä kaikkea ystävilleni kuuluu, vaikka sijaitsenkin tällä kummallisella saarella nykyisin.