Lontoo vs. Pariisi

Tiedän, että on epäreilua vertailla keskenään Lontoota ja Pariisia minun näkökulmastani. Muutin Pariisista pois kolme ja puoli vuotta sitten asuttuani siellä lähes vuoden. Tunnen siis Pariisin paljon paremmin kuin Lontoon ja monet muistikuvani ovat jo ehtineet kultaantua. Lontoossa taas olen asunut vasta pari kuukautta eikä muistojen kultaantumista tietenkään ole voinut vielä tapahtua, sillä olen yhä täällä. Huolimatta kykenemättömyydestäni objektiiviseen vertailuun, huomaan jatkuvasti laittavani kaupungit mielessäni vastakkain. Päätin jakaa pohdintani kanssanne, armaat lukijat. Tässä subjektiivinen ja epäreilu näkemykseni näiden kahden kaupungin paremmuuksista toisiinsa verrattuna:

Ruoka: Pariisi 1 - Lontoo 0

Vaikka nämä molemmat metropolit voivat ylpeillä laajalla kansainvälisten keittiöiden valikoimalla (on muuten kiintoisaa, kuinka siirtomaahistoria näkyy keittiövalikoimassa: Pariisissa törmää todennäköisimmin pohjoisafrikkalaiseen keittiöön, täällä vallalla ovat intialaiset ja niin edelleen), ei liene epäselvää, että ranskalaisen keittiön tuoreista raaka-aineista valmistetut, tarkkaan harkitut maut voittavat englantilaisten sydänkohtauksia välittömästi suolaisuudella ja rasvaisuudellaan aiheuttavat tekeleet. Eikä tarvinne edes mainita, kuinka paljon ammattitaitoisempia ranskalaiset ylpeydellä työtään tekevät tarjoilijat ovat sählääviin hädin tuskin englantia puhuviin lontoolaistarjoihin verrattuna.

Ihmiset: Pariisi 0 - Lontoo 1

Pariisilaiset eivät ole niin epäystävällisiä kuin väitetään, mutta lontoolaiset ovat juuri niin kohteliaita kuin stereotypia antaa olettaa. Pariisissa kohteliaisuutta saa osakseen, kunhan oppii käyttäytymään täysin vallitsevien sosiaalisten sääntöjen mukaan. Lontoossakin sitä arvostetaan, mutta ystävällistä kohtelua saa osakseen jo muistamalla hokea "please" ja "thank you" riittävän usein.

Yöelämä: Pariisi 1 - Lontoo 1

Yöelämässä on puolensa kummassakin kaupungissa, enkä täten osannut päättää, kumpi ansaitsisi voiton tässä kisassa. Lontoossa ihmiset juovat enemmän ja välillä on vaikeaa löytää baaria, joka olisi auki yhden jälkeen yöllä. Monet pubit sulkevat ovensa jo yhdeltätoista. (Tilanteesta riippuu, ovatko edellämainitut hyviä vai huonoja puolia.) Pariisissa on vähemmän kreisibailausta, mutta baarit ovat auki pidempään ja oikeastaan on ihan kivaa, ettei yöllä kaduilla kävellessään tarvi nähdä ihmisiä kaatuilemassa ja oksentamasssa. Molemmista kaupungeista on aluksi vaikeaa löytää omat lempipaikat, mutta vähitellen ne omaperäisemmät baarit löytyvät, kun tarpeeksi tarkkaan etsii.

Musiikki: Pariisi 0 - Lontoo 1

Koska Pariisi ja Lontoo ovat molemmat keskeisiä eurooppalaisia suurkaupunkeja, oikeastaan kaikki merkittävät yhtyeet ja artistit esiintyvät kiertueillaan molemmissa. Pisteet musiikkielämästä päätyvät kuitenkin Lontoolle, sillä täällä on paljon enemmän mielenkiintoisia paikallisia (tai ainakin kotimaisia) yhtyeitä - niin vanhoja konkareita kuin uusia ja aloitteleviakin.

Tyylikkyys: Pariisi 1 - Lontoo 1

Pariisissa ihmiset onnistuvat näyttämään tyylikkäiltä aina ja kaikkialla. Siitä huolimatta he vaikuttavat siltä, etteivät näe vaivaa ulkonäkönsä eteen. Välillä kuitenkin tuntuu, että kaikki ovat tyylikkäitä samalla tavalla eikä variaatiota juuri ole. Lontoossa on selvää, että ulkonäköön panostetaan ja sillä halutaan lähettää viesti ulkomaailmalle: tällainen minä olen, nämä asiat ovat minulle tärkeitä. Vaikka se tarkoittaa, että omaperäisyys on valttia, valitettavasti seurauksena on myös se, että osa ihmisistä pukeutuu todella mauttomasti. Pariisille piste tyylikkyydestä, Lontoolle omaperäisyydestä.

Julkinen liikenne: Pariisi 1 - Lontoo 0

Hyvä julkinen liikenne on suurkaupungissa välttämätön. Lontoon metro (Tube) on maailman vanhin metro - ja sen kyllä huomaa. Vaunut ovat pieniä, ahtaita ja aina täynnä ihmisiä. Viileälläkin säällä junassa on tuskallisen kuuma ja viikonloppuisin merkittävä osa verkostosta on suljettu korjaustöiden vuoksi. Kaksikerroksiset bussit ovat kivan näköisiä, mutta hitaita ja epäluotettavia ruuhkassa jumittajia. Pariisin metroverkko taas levittäytyy hämähäkinseitinomaisesti koko kaupunkiin, eikä se koskaan petä (paitsi ollessaan lakossa pari kertaa vuodessa). Bussitkaan eivät jumita ruuhkassa niin pahasti kuin Lontoossa. Sori Lontoo, tämä piste menee Pariisille.

Kieli: Pariisi 1 - Lontoo 1

En osaa päättää, rakastanko enemmän ranskan kielen pehmeyttä vai koulutettujen brittien huoliteltua BBC-aksenttia. Siispä piste molemmille. 

Asuminen: Pariisi 0 - Lontoo 1

Vaikka Pariisi on ehkä himpun verran Lontoota edullisempi asuinpaikka, en haluaisi muuttaa kaupunkiin pysyvästi. Pariisi on ihana paikka viettää lomaa tai muuten vain kultturellia, joutilasta boheemielämää. Kaikenlaisten vakavien asioiden tekeminen siellä muodostuu nopeasti melko ahdistavaksi. Lontoossa olen ainakin toistaiseksi ollut tyytyväinen arkeeni, vaikka britit ovatkin huolestuttavasti työnarkomaniaan taipuvaisia. Valintani paremmaksi asuinpaikaksi on siis Lontoo.

Lopputulos: Pariisi 5 - Lontoo 6. MOT.

Turistiviikko

Lokakuun viimeisen puoliskon aikana täällä kävi paljon tuttuja. Oman erityisvieraani lisäksi kuusi kaveria Helsingistä ilahdutti minua läsnäolollaan Lontoossa. Oli hauskaa nähdä, ja vinkiksi niille, jotka eivät vielä ole käyneet, että vieraita kyllä odotellaan täällä kovin innokkaasti!

Hyvä puoli vierailijoissa oli myöskin se, että sain heidän ansiostaan itseni revittyä edes hetkesi irti luentosali-kirjasto-koti-kolminaisuudesta, johon olen vaarallisesti ehtinyt uppoutua jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Käytyä tuli esimerkiksi Tate Modernissa ihailemassa nykytaidetta. Uskon, että muutamat kanssani Kontakti ry:ssä joskus kivikaudella pyörineet osaavat arvostaa ainakin tätä puputaideteosta:

Tate Modern.

Baareissakin käytiin. Alla esimerkki siitä, millaisia paikkoja Shoreditchista voi löytää. Kävimme tutustumassa myös kuuluisaan Camdenin yöelämään, mutta siitä minulla ei ole olemassa kuvatodisteita. Hauskaa kuitenkin oli, päädyimme randomilla klubikeikalle, jossa näimme "Oasiksen", "Musen" ja kolmannen yhtyeen, The Julian, joka oli näkemistämme vähiten hyvä, mutta kuitenkin omaperäinen toisin kuin kaksi aiempaa näkemäämme bändiä.

Shoreditchin menomesta.

Lontoosta löytyy paljon jännittävän näköisiä rakennuksia. Asuinalueeltani Liverpool Streetin ja liikekeskusta The Cityn välimaastosta löytyy alla näkyvä kuulemma kurkkua (siis siitä vihannesta) matkiva rakennus. Näinköhän on? Olen kuullut talon herättävän myös muunlaisia mielikuvia.

Kurkku. Huomaa myös kuvassa näkyvä legendaarinen kaksikerroksinen bussi.

Kun kävelee kurkkurakennukselta viitisen minuuttia oikeaan suuntaan, löytää asuintaloni, joka näyttää tältä. Se oli ennen kirkon ylläpitämä asunnottomien asuntola, nykyisin siellä asuvat LSE:n maisteri- ja jatko-opiskelijat. Se siitä köyhäinhuollosta siis.

Koti.

Vierailuviikko piti tietenkin kruunata perinteisellä englantilaisella Sunday roastilla. Koska se on kasvissyöjälle kaikessa lihaisuudessaan aika epämiellyttävä kokemus, päädyimme syömään vegebrunssia, joka onnistui papujen ja paistettujen sieniensä avulla korkeintaan hieman jäljittelemään oikeaa Sunday roastia. Hyvää oli kuitenkin. Jälkkäriksi ostettiin smoothie kirahvilla.

Kirahvi ja smoothie. Kirahvi asustaa nykyisin kirjahyllyssäni!

Varsin mukava lokakuun loppu siis takana, kamalasti kiinniotettavaa koulussa edessä.