Uuden vuoden uudet tuulet

Kuvan London Eye ei liity blogitekstissä mainittuihin tapahtumiin.

Kolmen viikon joululoma Suomessa sujahti ohi hurjan nopeasti. Tammikuun kolmantena olin jo takaisin Lontoossa. Koska olin keskittynyt lomallani lähinnä tapaamaan Suomessa asuvia kavereitani, kului ensimmäinen Lontoo-viikkoni lähinnä LSE:n kirjastossa esseitä kirjoittaessa. Sen jälkeen alkoikin jo uusi lukukausi ja sen mukanaan tuomat kiireet. Sen vuoksi blogiinkaan ei ole juuri ilmestynyt uusia tekstejä. Nyt kuitenkin luvassa yhteenveto vuoden 2012 ensimmäisestä kuukaudesta.

Palatessani Lontooseen oli ensimmäisenä vuorossa muuttourakka. Itä-Lontoo jäi taakse ja nyt asustan lännessä, Paddingtonin aseman ja Hyde Parkin välissä olevalla hienostoalueella. On vieläkin hieman hankalaa tottua siihen, että kotitiellä vilahtelee jatkuvasti Ferrareita ja varmasti yli puolet täällä liikkuvasta populaatiosta asuu jossain lähistön kymmenistä, jollei sadoista, hotelleista. Kallis, mutta viihtyisä, Notting Hillin asuinalue on kävelymatkan päässä. Onneksi parin korttelin päässä on kuitenkin myös hieman rähjäisempi (hyvällä tavalla rähjäisempi siis) pikku-Arabiaksikin kutsuttu Edgware Road, jonka varrelta löytää monia mielenkiintoisia ruokapaikkoja ja kahviloita.

Muuton lisäksi tänä vuonna on tullut hieman enemmän kierreltyä Lontoossa kuin viime vuonna, jolloin jumitin enimmäkseen vain koulussa ja kotona. Yksi lauantai tuli vietettyä ristiriitaisesta maineestaan kuuluisassa Etelä-Lontoon helmessä, Brixtonissa. Vaikka etukäteen minulla oli monia ennakkoluuloja Brixtoniin liittyen, täytyy myöntää, että paikka on varsin mielenkiintoinen ja kulttuurien kirjo on siellä laaja. Erityisiä lisäbonuspisteitä tuo kokemisen arvoinen eritrealainen ravintola Asmara.

Kaakkois-Lontoossa sijaitsee outo alue, nimeltään Docklands. Tuo entinen satama-alue on sittemmin muuttunut liikekeskukseksi, jossa valtavat pilvenpiirtäjät nököttävät puistojen ja viihtyisien asuinalueiden keskellä. Itä-Lontooseenkin tuli palattua, sillä eräänä sunnuntaina seikkailimme Mile Endissä, Victoria-puistossa, Bethnal Greenissä sekä Hackneyssa, mahdollisia tulevia asuinalueita katsastelemassa ja muutenkin idän uniikkia tunnelmaa fiilistelemässä. Eilen tuli katsasteltua Pohjois-Lontoossa sijaitsevan Camdenin pubielämää.

Tänä vuonna olen vihdoin saanut aikaiseksi käydä myös elokuvissa. Lontoo ei valitettavasti ole samalla tavalla pienten elokuvateattereiden luvattu kaupunki kuin vaikkapa Pariisi, mutta etsimällä täältäkin löytää mukavia ja persoonallisia leffateattereita. Odeonin kaltaisiin ketjuihin ei kannata edes harkita astuvansa kalliiden hintojen ja puuttuvan tunnelman vuoksi. Ostin sen sijaan vuosijäsenyyden kohtuuhintaisia elokuvia näyttävään Prince Charles Cinemaan, joka tavallisten näytösten lisäksi järjestää esimerkiksi musikaalien sing-a-long näytöksiä. Ainakin Rocky Horror täytynee joku ilta käydä lauleskelemassa läpi. Brick Lanen lähistöltä Itä-Lontoosta löytyi myös kohtuuhintainen elokuvateatteri/kulttuurikeskus Rich Mix, joka Prince Charlesista poiketen saattaa näyttää myös ensi-iltaelokuvia. Kävimme siellä katsomassa uutusleffa Shamen, joka teki vaikutuksen.

Lontoo-retkien lisäksi jännitystä ovat tammikuussa tuottaneet Suomen presidentinvaalit. Onneksi tunnen täältä liudan poliittisesti riittävän samanhenkisiä suomalaisia, joiden kanssa tilannetta voi loputtomiin puida. Olen oikeastaan aika onnellinen, ettei minun tarvitse olla tällä hetkellä Helsingissä toisen kierroksen vaalikamppanjoinnin keskellä. Kuusi vuotta sitten olin suorastaan hermoraunio pari päivää ennen toisen kierroksen vaalipäivää ja ajauduin siitä syystä riitoihin liian innokkaiden kampanjoijien kanssa (ainakin, jos yrittivät tyrkyttää väärän ehdokkaan esitteitä). Nyt pystyn hieman rauhallisemmin suhtautumaan tilanteeseen, koska se ei tietenkään täällä näy katukuvassa millään tavalla. Jos kiinnostaa, tätä linkkiä klikkaamalla näet, ketä kävin Suomen suurlähetystössä viime torstaina äänestämässä.