Lontoossa kaikki on hyvin. Koulu pitää kamalan kiireisenä ja koko ajan tulee uusia tehtäviä eteen, joten hetki hetkeltä sitä on kiireisempi kuin kuvitteli aikaisemmin olevansa. Ottaen huomioon tämän sekä sen, että luokseni saapuu kovin odotettu vieras puoleksitoista viikoksi, blogi menee tauolle marraskuuhun saakka. Sen jälkeen minulla on toivottavasti muutakin kerrottavaa kuin koulukiireitä, sillä aion ehtiä tehdä vihdoin kaikenlaista turistikasta myös.
Siispä tervetuloa kaikki te suomalaiset, jotka tänne yliopiston perioditauon kunniaksi suuntaatte lähiaikoina! Ja te jotka ette suuntaa: tilitys kokemuksista ilmestyy tähän blogiin kunhan ehdin sellaisen kirjoittaa.
torstai 20. lokakuuta 2011
tiistai 11. lokakuuta 2011
Regressoituminen opiskelijaelämään
Opiskelen täällä ensimmäisen vuoden aikana itselleni uuden maisterintutkinnon ennen kuin jatkan matkaani väitöskirjaan. Koska valmistuin Helsingin yliopistosta maisteriksi vuosi sitten ja olin jo opiskelujen loppuvaiheessa tottunut jokapäiväiseen työelämään, on parin vuoden säännöllisehkön työtahdin jälkeen ollut aika mielenkiintoista yrittää totutella uudelleen tavallisen opiskelijan elämänrytmiin.
Opiskelu vie täällä paljon enemmän aikaa kuin mihin olin Suomessa tottunut. Kurssini eivät välttämättä ole sen vaikeampia kuin Suomessakaan, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä. Yleensä jokaiseen kurssiin kuuluu viikossa yksi luento ja yksi seminaarikerta. Minulla on tällä lukukaudella neljä kurssia, mikä tekee yhteensä kahdeksan opetuskertaa viikossa. Jokaiselle niistä on yleensä luettava paristakymmenestä sivusta jopa 150 sivuun asti tekstejä ja/tai suoritettava etukäteistehtäviä, esseitä tai muuta vastaavaa. Luennot suoritetaan täällä perinteiseen tapaan niin, että opettaja puhuu ja muut kuuntelevat, mutta vähintäänkin seminaareihin on valmistauduttava kuunnolla, sillä niissä tarkoituksena on pienrymissä keskustella opituista asioista. Opiskella kannattaa jo nyt senkin vuoksi, että täällä kurssit suoritetaan kesän aikana ylioppilaskoehenkisessä tenttisumassa, jolloin on siis suoritettava kaikki vuoden aikana käydyt kurssit; nekin, jotka ovat loppuneet jo syyslukukaudella puolisen vuotta aikaisemmin.
Koska opiskelu vie täällä oikeasti paljon aikaa, on ollut vaikea sovittaa sen kanssa yhteen toinen opiskelijaelämän puoli: juhliminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Juhlia ja erilaisia minglaustapaamisia LSE:ssä kyllä riittää. Koska koulun opiskelijoista (lähteestä riippuen) 70-80 prosenttia tulee Brittein saarten ulkopuolelta, suurin osa koulun opiskelijoista haluaa tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, sillä vakituinen ystäväpiiri useimmilta vielä puuttuu. Se on tietenkin mukavaa, sillä olen itsekin samassa tilanteessa, mutta toisaalta se aiheuttaa sen, että kaikenlaista tapahtumaa on melkein jokaiselle illalle. Ongelmaksi jääkin aikataulujen yhteensovittaminen. En vielä ole keksinyt, miten sen saisi tehtyä jotenkin fiksusti.
Varsinaisen opiskelun ja juhlimisen lisäksi LSE tarjoaa muitakin aktiviteetteja. Esimerkiksi vuoden aikana koululla järjestetään iso joukko oman tieteenalansa huippujen vetämiä julkisia luentoja (jotka ovat muuten kaikille avoimia - tämä tiedoksi mahdollisesti Lontoossa vieraileville akateemisille geekeille), joita olen pari kappaletta jo käynyt katsomassakin. Hengensivistyksen lisäksi voi harrastaa ties mitä kummallisempia asioita opiskelijajärjestöjen kautta. Itse liityin tanssiklubiin, joka tarjoaa balettia, nyky- sekä jazztanssia ja monia muita lajeja kahden punnan hintaan per tunti. Opettajat ovat oikeasti hyviä ja on ihanaa taas kunnolla päästä tanssimaan! Tanssi on paitsi viihdyttävä ja monipuolinen liikuntakeino, myös loistava stressinpurkaja.
Lontoo ei siis edelleenkään ole näyttänyt minulle huonoja puoliaan (ellei lasketa sitä, että kaupunki syö kaikki rahani alta aikayksikön, vaikken edes tee mitään kovin kalliita juttuja), eli kuherruskuukausi uuden kotikaupunkini kanssa jatkuu ainakin toistaiseksi, enkä pane sitä lainkaan pahakseni.
Lopuksi sitten vielä muistutus, että haluan edelleen kuulla teidän Suomessa (tai jossain muualla ei-Lontoossa) olevien kuulumisia! Mailatkaa, skypettäkää, tekstailkaa (tuttu Suomi-numeroni on yhä käytössä), kommentoikaa blogia, jutelkaa Facebookissa tai ihan mitä vaan. Mä oon huono tekemään aloitetta siihen, mutta tämä kirjoitus toimikoon sellaisena. Jos luet tän, niin lähetä mulle joku viesti. Vaikka lyhytkin! Jes!
Opiskelu vie täällä paljon enemmän aikaa kuin mihin olin Suomessa tottunut. Kurssini eivät välttämättä ole sen vaikeampia kuin Suomessakaan, mutta niiden eteen pitää tehdä paljon enemmän töitä. Yleensä jokaiseen kurssiin kuuluu viikossa yksi luento ja yksi seminaarikerta. Minulla on tällä lukukaudella neljä kurssia, mikä tekee yhteensä kahdeksan opetuskertaa viikossa. Jokaiselle niistä on yleensä luettava paristakymmenestä sivusta jopa 150 sivuun asti tekstejä ja/tai suoritettava etukäteistehtäviä, esseitä tai muuta vastaavaa. Luennot suoritetaan täällä perinteiseen tapaan niin, että opettaja puhuu ja muut kuuntelevat, mutta vähintäänkin seminaareihin on valmistauduttava kuunnolla, sillä niissä tarkoituksena on pienrymissä keskustella opituista asioista. Opiskella kannattaa jo nyt senkin vuoksi, että täällä kurssit suoritetaan kesän aikana ylioppilaskoehenkisessä tenttisumassa, jolloin on siis suoritettava kaikki vuoden aikana käydyt kurssit; nekin, jotka ovat loppuneet jo syyslukukaudella puolisen vuotta aikaisemmin.
Koska opiskelu vie täällä oikeasti paljon aikaa, on ollut vaikea sovittaa sen kanssa yhteen toinen opiskelijaelämän puoli: juhliminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Juhlia ja erilaisia minglaustapaamisia LSE:ssä kyllä riittää. Koska koulun opiskelijoista (lähteestä riippuen) 70-80 prosenttia tulee Brittein saarten ulkopuolelta, suurin osa koulun opiskelijoista haluaa tavata uusia ihmisiä ja tutustua heihin, sillä vakituinen ystäväpiiri useimmilta vielä puuttuu. Se on tietenkin mukavaa, sillä olen itsekin samassa tilanteessa, mutta toisaalta se aiheuttaa sen, että kaikenlaista tapahtumaa on melkein jokaiselle illalle. Ongelmaksi jääkin aikataulujen yhteensovittaminen. En vielä ole keksinyt, miten sen saisi tehtyä jotenkin fiksusti.
Varsinaisen opiskelun ja juhlimisen lisäksi LSE tarjoaa muitakin aktiviteetteja. Esimerkiksi vuoden aikana koululla järjestetään iso joukko oman tieteenalansa huippujen vetämiä julkisia luentoja (jotka ovat muuten kaikille avoimia - tämä tiedoksi mahdollisesti Lontoossa vieraileville akateemisille geekeille), joita olen pari kappaletta jo käynyt katsomassakin. Hengensivistyksen lisäksi voi harrastaa ties mitä kummallisempia asioita opiskelijajärjestöjen kautta. Itse liityin tanssiklubiin, joka tarjoaa balettia, nyky- sekä jazztanssia ja monia muita lajeja kahden punnan hintaan per tunti. Opettajat ovat oikeasti hyviä ja on ihanaa taas kunnolla päästä tanssimaan! Tanssi on paitsi viihdyttävä ja monipuolinen liikuntakeino, myös loistava stressinpurkaja.
Lontoo ei siis edelleenkään ole näyttänyt minulle huonoja puoliaan (ellei lasketa sitä, että kaupunki syö kaikki rahani alta aikayksikön, vaikken edes tee mitään kovin kalliita juttuja), eli kuherruskuukausi uuden kotikaupunkini kanssa jatkuu ainakin toistaiseksi, enkä pane sitä lainkaan pahakseni.
Lopuksi sitten vielä muistutus, että haluan edelleen kuulla teidän Suomessa (tai jossain muualla ei-Lontoossa) olevien kuulumisia! Mailatkaa, skypettäkää, tekstailkaa (tuttu Suomi-numeroni on yhä käytössä), kommentoikaa blogia, jutelkaa Facebookissa tai ihan mitä vaan. Mä oon huono tekemään aloitetta siihen, mutta tämä kirjoitus toimikoon sellaisena. Jos luet tän, niin lähetä mulle joku viesti. Vaikka lyhytkin! Jes!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)